Kevät Bordeauxissa: Biarritz ja lähestyvä loppu

Heipparallaa! Toiseksi viimeistä blogimerkintää viedään! :) Tämä viikko on ollut kyllä stressaavin miesmuistiin, nyt sen päättyessä ei voi kuin huokaista helpotuksesta ja alkaa yrittää pikku hiljaa sisäistää, että alle kahden viikon päästä olen jälleen Suomessa. O-ou! :D Olen jo avomieheni visiitistä lähtien laskenut päiviä paluuseen, sillä vaikka olen viihtynyt täällä Bordeauxissa todella hyvin ja tutustunut mahtaviin tyyppeihin, on aika tehnyt tehtävänsä ja uutuudenviehätyksen kadottua kaipuu kotiin iskee melko helposti. Onneksi se on tapahtunut minun kohdallani vasta näin loppuvaiheessa! Suomessa on kuulema tällä hetkellä loskaa ja täällä puolestaan lehdet puissa, mutta siellä on myös tärkeät ihmiset ja eläimet, sitä tiettyä ruisleipää ja turkinpippureita ja ksylitolpurkkaa ja soijarouhetta, sisätiloissa on lämmin eikä sängystä tule alaselkään mustelmaa (joo, on se vähän kova - muuten kyllä ihana!), kierrättäminen on helppoa ja systeemi toimiva, pankkikortilla maksamiseen ei tarvita vähintään kymmenen euron ostoksia, kasvisruokaa saa lähes joka paikasta ja vegaanistakin suht helposti, ei ole kämppiksiä, jotka syövät ostamasi ruuat lupaa kysymättä ja tulevat kolkuttelemaan ovellesi ilman mitään asiaa (kiitos Rodolphe), kun otsasuoni pullottaen yrität lukea tenttiin. Niin, ja Suomessa voi leipoa pullaa, ai että! En muista, olenko jo jossain aiemmassa merkinnässä kertonut tuhoon tuomitusta yrityksestäni leipoa pullaa täällä Rodolphen luona, mutta kerran tosiaan yritin, ja tuloksena oli kivikovia, kohoamattomia ja hiivalta maistuvia kökkäreitä, joita ei syönyt erkkikään (okei, minä kyllä söin ne sitten loppujen lopuksi, kyytipoikana vaan meni purkillinen hilloa). Ei sillä, että olisin juuri koskaan ollut varsinaisesti onneton täällä, vielä mitä! Suurimman osan ajasta olo on ollut sellainen neutraali: näiden about neljän kuukauden aikana minulle on jo muodostunut tietyt rutiinit ja tietty päivärytmi, ja hurja ja unohtumaton Erasmus-elämä on muuttunut arjeksi. Näin se vaan kuitenkin on, kuulkaas, että Suomen arki vie voiton, sitä kun on ehtinyt rakentaa jo jonkilaisen elämän kotimaahan :)

Siinä nyt vähän tunnelmia, mutta listataan nyt hyvänen aika niitä täällä olon positiivisiakin puolia! Ensimmäisenä tulee mieleen tietenkin kesä, joka täällä on jo ovella. Okei, viime aikoina on satanut ja on ollut viileää, mutta kaikkialla on kuitenkin vihreää! Auringon näyttäytyessä mieliala kohoaa ihan väkisin ja huolet ja stressi katoavat taivaan tuuliin. Runollista, mutta totta :D Toisena tietysti se, että joka puolella saan kuunnella kaunista ranskaa, ja että oma suullinen taitoni on kehittynyt huimasti. Lisäksi ruoka on täällä halpaa ja vihannekset reheviä ja hyvänmakuisia. Ensimmäinen kauppalasku Suomeen paluun jälkeen saattaa muuten olla aikamoinen shokki, täällä kun esimerkiksi vesipullo maksaa 17 senttiä ja patonki alle 50, valtavan salaattinipunkin, josta syö ainakin 3 päivää, saa eurolla... Myös kauppojen itsepalvelukassat saavat meikäläiseltä kiitosta! Positiivista on totta kai myös se, että olen tutustunut uusiin tyyppeihin monesta eri maasta ja saanut uusia kavereita :) Olen reissannut monessa eri kaupungissa, käynyt museoissa ja pällistelemässä nähtävyyksiä (koskahan viimeksi Suomessa?), viettänyt railakkaita baari-iltoja kavereiden kanssa, nähnyt varmaan enemmän leffoja kuin koko viime vuonna yhteensä, kokeillut uusia liikuntaharrastuksia... Kyllä, suurimman osan ajasta on ehkä ollut neutraali olo, mutta paljon olen myös iloinnut!

Alussa kirjoitin, että tämä viikko on ollut stressaavin miesmuistiin, ja sehän johtui tietenkin tenteistä! Kurssit tosiaan loppuivat perjantaina, ja suurin osa meistä vaihtareista teki tentit ennen sitä. Ranskalaisilla on nyt viikon loma, ja he tekevät omat tenttinsä vasta sen jälkeen. Minä olen nyt onnistuneesti läpäissyt viisi tenttiä, maanantaina minulla on vielä (poikkeuksellisesti ”loman” aikana) ranska-italia-käännösten - ja keskiviikkona italian kirjallisuuden tentti, jotka kummatkin suoritan suullisesti. Maksimiarvosanahan täällä on 20, paras arvosanani on tähän mennessä 18 ja huonoin 11. Ei tarvinne sanoa, että olen tyytyväinen jo pelkästään siihen, että tentit on onnistuneesti suoritettu! Opintopisteitä tulen saamaan täältä 25. Katsotaan, miten sitten saan sumplittua nuo korvaavuudet, esimerkiksi italian käännöskurssit kun olen suorittanut jo Jyväskylässä.

Tehtiin tosiaan eilen Biankan kanssa visiitti Biarritzille :) Carlijnin oli tarkoitus tulla mukaan, mutta hänen hollantilainen kaverinsa, joka on jossain Ranskan pikkukaupungissa vaihdossa, tuli Bordeauxiin ja heillä oli viikonlopuksi muita suunnitelmia. Junaliput maksoivat alennuksen kanssa yhteensä 30 euroa, ja matka kesti pari tuntia. Ikävä kyllä suurimman osan päivästä satoi vettä, ja perille saavuttuamme olimmekin Biankan kanssa kummatkin hieman nyrpeitä ja halukkaita jäämään lämpimään junaan. Onneksi kuitenkin keräsimme voimamme ja lähdimme luotaamaan kaupunkia, sillä se oli todella kaunis! Sateesta huolimatta keskusta oli aivan ihana, siellä oli paljon viheristutuksia ja kallioita ja ihan mieletön ranta! Paikalla oli myös paljon surffaajia märkäpuvuissaan, heitä katsellessa olo oli kuin jossain Kaliforniassa :) Keskustassa oli sympaattisia kauppoja, joiden vaatteet oli laitettu myyntiin ulos pressujen alle, mutta jotenkin kaupungista huokui samalla sellainen ylellisyys. Ihmiset tuoksuivat parfyymeiltä ja kauppojen myyjät juttelivat asiakkailla kasvot leveässä hymyssä, tuotteitaan kehuen. Kaikkialla oli siistiä. Sateisen aamu- ja keskipäivän käytimme kiertelemällä kahdessa eri museossa, käymällä jo 1800-luvulla avatussa elegantissa kahvila-konditoriassa, jossa oli upea merinäköala (oi miksi en muista paikan nimeä) ja pienessä ravintolassa.

Merimuseossa oli tämmösiä veijareita :)

Iltapäivällä sade lakkasi ja aurinkokin näyttäytyi silloin tällöin, joten kiertelimme kaupoissa ja ihailimme maisemia rannalla. Rusketusta en päässyt vieläkään hankkimaan, mutta upeita maisemaelämyksiä sain senkin edestä! Paluumatkalle lähdimme seitsemän maissa illalla, ja ehdimme kokea jo pientä paniikkia, kun emme löytäneet Biarritzin juna-asemalle menevää bussia. Asema nimittäin on muutaman kilometrin päässä keskustasta, eikä sinne ihan hetkessä olisi kävellyt. Onneksi Bordeauxiin menevä juna pysähtyi myös Biarritzin naapurikaupungissa Bayonnessa, niinpä hyppäsimme Bayonnen asemalle vievään bussiin ja saavuimme perille mukavasti 6 minuuttia ennen junaa. Saimmepahan hieman jännitystä elämään!

Loppuun laitan vielä pari kuvaa, jotka räpsin Biarritzilla. Tuskin tarvitsee sanoa, että ne eivät juurikaan tee oikeutta upeille maisemille, mutta tarjoavatpahan edes jonkinlaista osviittaa :) Rentouttavaa sunnuntaita kaikille!