Baszdmeg!!

Kyseinen unkarilainen lausahdus pääsi eilen suustani useampaan kertaan, kun vietimme iltaa Biankan ja viiden muun ei-ranskalaisen opiskelijan kanssa. En saanut viime yönä oikein nukuttua, tai no sain, mutta heräsin suhteellisen aikaisin Rodolphen alkaessa huudattaa jotain räppiä, joten luvassa ei todennäköisesti ole sitä kaikkein laadukkainta tekstiä. Yritän kuitenkin parhaani :) Eilisestä siis: uskomatonta kyllä en muista kenenkään tytöistä nimeä, mutta mukana oli Biankan lisäksi toinen unkarilainen, kaksi saksalaista, yksi venäläinen ja yksi brasilialainen, kaikki oikein mukavia. Ensiksi joimme tuopit ja talon tarjoamat shotit Apollo-nimisessä baarissa ja jatkoimme sitten italialaisten viinitilatyöntekijöiden bileiden kautta Le chat qui pêche- nimiseen livemusiikki-anniskelu-paikkaan, jossa viivyimme aina puoli neljään saakka. Paikka oli sympaattinen ja saa plussaa erityisesti täkäläisittäin myöhäisestä sulkemisajasta, mutta kuuma siellä oli kuin pätsissä ja lisäksi paikalla oli joitakin epämiellyttäviä miehenturjakkeita, joita sai ihan konkreettisesti töniä kauemmas. Koska en vielä oikein hallitse ranskalaisia voimasanoja - ja ehkä hyvä niin - päädyin solvaamaan heitä unkariksi Biankan oppien mukaan. Kyllä, olen siis oppinut muutaman sanan unkaria! Ehkä alan opiskella sitä ihan kunnolla jossain vaiheessa, sen verran kiinnostava kieli se on.

Lievä kevätflunssa yllätti minut alkuviikosta ja niinpä olen tämän viikon pitänyt vähän lomaa luennoista. Aamuisin, kun kurkku on ihan pöhöttynyt ja täynnä sitkeää, erittäin vaikeasti nieltävää limaa on ollut hankala nousta sängystä. Olen kuitenkin opiskellut kotona ja kirjastossa, joten olen melko varma, etten ole pudonnut kelkasta. Kurssikaverit ovat myös aina valmiita auttamaan, iso kiitos heille siitä :) Iltaisin olen voinut paremmin, joten olen käynyt siinä vähemmän rasittavassa maanantain fitneksessä sekä joogassa, ja voi onnea, joogaopettaja on väliaikaisesti vaihtunut höpöttävästä mummelista toiseen yhtä iäkkääseen, mutta paljon pätevämmänoloiseen naiseen! Teimme jopa ihan oikeita liikkeitä, lisäksi opettaja oli varustautunut ihanilla eteerisillä tuoksuilla, joita suihkutteli runsaalla kädellä joogasaliin. Olo oli seesteinen kuin buddhalaisessa temppelissä :) Baareissa on myös tullut mökkihöperyyden välttämiseksi käytyä ihan useampaankin kertaan, mutta koska tämän blogin tarkoituksena on välittää opiskelijavaihdon kannalta hyödyllistä tietoa, jätän ne turinat tällä kertaa vähemmälle. Voin kuitenkin sanoa, että hauskaa on ollut, ja vaikka aluksi pelkäsin, että vaihtoajastani tulee hitaasti mateleva, yksinäinen ja yliasiallinen, ei ne vuodet vielä sittenkään ole kesyttäneet tästä sudesta lammasta :D

Hmm, nyt rupesin miettimään tuota opiskelijavaihdon kannalta hyödyllistä tietoa, tai oikeastaan sen puutetta tässä merkinnässä... Seivaan siis pienellä tietoiskulla: kahvi ei ole täällä kovin hyvää, esim. cappuccino on yleensä tavallinen, kitkerähkö rasvamaitokahvi, jonka "crema" eli siis se vaahto mitä siihen kuuluu on korvattu kermavaahdolla. Ihmiset ovat ystävällisiä, ainakin suurin osa: eivät ne miehet siis ole sellaisia kamalia elostelijoita eivätkä naiset koppavia - ainakaan suurin osa. Yöbussilla (määränpäänä Village 6) pääsee torstaista lauantaihin Pessaciin eli yliopiston hoodeille, pysäkkejä on mm. Victoirelta Saint Nicolasiin päin menevällä tiellä ja onnikka tulee kyseiselle paikalle aina kahtakymmentä vaille. Viimeinen bussi on ehkä tuo 03:40 lähtevä, mutta en pistä päätäni pantiksi :) sporat alkaa sitten kulkea aamulla, Pessacin suuntaan kuulema jo puoli kuudelta ja Bassins à flotiin/ Claveauun puoli seitsemältä (tämä on siis B-linja, olemassa on myös A- ja C-linjat). Nämäkin ajat ovat suuntaa-antavia, mutta hei, on sekin jo jotain!

Ainiin, mennään Biankan kanssa maanantaina junalla Barcelonaan! Lähtö on viideltä aamulla, apua :D Meille on tosiaan viikon loma luennoista, joten siitä on otettava ilo irti. Majapaikka on vielä hieman hakusessa, mutta eiköhän me jotain keksitä näissä huimassa kahdessa päivässä... Meno-paluu-liput maksoivat 12-25-vuotiaille suunnatun alennuskortin (50e) kanssa 101 euroa, eli ei paha :) Matka on tosin pitkä, noin kymmenen tuntia, ja junaa pitää vaihtaa kolme kertaa, mutta viis siitä! Voisin jopa yrittää ottaa kameran mukaan, niin saan tännekin sitten ladattua vähän matkatunnelmia. Hyvää viikonloppua vaan kaikille ja pitäkää meille peukkuja! :)

Mielihyvää

Hupsista, kovasti oli tarkoitus päivittää kuulumisia jo eilen, mutta en missään välissä ehtinyt. Tällä viikolla on tullut juostua jos jonkilaisissa riennoissa ja uhrattua opiskelulle hieman liian vähän aikaa. Kyllä minä ne neljä näytelmää ja kaksi kirjaa kuitenkin ensi viikoksi luen, ei hätää! :')

Tällä viikolla on sää alkanut lämmetä ja muutenkin täällä on kevättä ilmassa. Toivottavasti pian voi heittää talvivaatteet matkalaukkuun :) Kävimme Biankan kanssa pari päivää sitten shoppailemassa Mériadeck-kauppakeskuksessa ja mukaani tarttui kevään kunniaksi uusi laukku, kahdet kengät, hame ja jotain muuta pientä. Kauppakeskukseen pääsee menemällä ensin B-linjan raitivaunulla Hôtel de Villen pysäkille ja jatkamalla sieltä kahden pysäkin verran A-linjaa Mérignac centren suuntaan. Kauppakeskus on siisti ja melko iso, ja siellä on monenlaisia kauppoja ja ravintoloita sekä tietenkin Auchan :)

Niihin rientoihin sitten. Viime lauantainahan palasimme Biankan kanssa kotiin vasta kahdeksalta aamulla, sillä olimme ensin baarissa ja siirryimme sieltä joihinkin ranskalais-pippaloihin lähellä Victoirea. Viihdyimme kemuissa niin hyvin, että palasimme aamun ensimmäisellä raitiovaunulla (okei, se ei ollut oikeasti ensimmäinen, sillä pysäkkiä etsiessä hieman eksyimme ja kävelimme 45 minuuttia kamalassa pakkasessa), joka siis huhujen mukaan alkaa kulkea puoli seitsemältä. Hauskaa oli, mutta maanantain luennoilla en ollut oikein iskussa :) Illalla menin kuitenkin urheasti fitnekseen, ja vaikka maanantain tunnit ovat torstaihin verrattuna varsin kevyitä, tunsin oloni paremmaksi. Tiistai-iltana Carlijn ja Bianka tulivat tänne meille ja teimme yhdessä kesäkurpitsa-risottoa. Mukana aterioimassa oli myös Rodolphe, jonka näkemistä kaverini olivat innolla odottaneet. Risotosta tuli oikein hyvää! Laitoimme siihen kesäkurpitsan lisäksi vihreitä oliiveja, valkoviiniä, sipulia ja tietenkin mausteita. Mikäli joku haluaa tarkemman ohjeen, voi ilmoittaa minulle :) Keskiviikkona olimme Carlijnin ja erään ruotsalais-turkkilaisen Azizén kanssa "irlantilaisessa" pubissa ja torstai-iltana, fitneksen jälkeen illastimme yhdessä Biankan ja ranskalaisten kurssikavereideni kanssa keskustassa. Perjantaina vietimme taas iltaa ranskalaisessa seurassa: Bianka oli tutustunut kotimaassaan erääseen unkaria opiskelevaan, täällä Bordeauxissa asuvaan Françoisiin ja menimme hänen ja hänen tyttöystävänsä luokse syömään. Paikalla oli myös couchsurffaamassa kiinalaissyntyinen ja sittemmin Australiaan muuttanut tyttö. Ruoka oli todella hyvää, muut söivät uunissa paistettua peruna-juusto-pekoni-pataa ja minulle tarjottiin kuskusia porkkanoilla ja herneillä höystettynä. Söimme myös minun ja Biankan tuomaa salaattia, ja jälkiruuaksi François oli tehnyt suklaakakkua. Nam :D En voi taaskaan kuin hämmästellä tapaamieni ranskalaisten vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä!

Justyne, Yannick, Nicolas ja minä

Françoisin luota siirryimme baariin Sophian, Azizén, Nicolaksen ja kahden saksalaisen työharjoittelussa olevan opiskelijan kanssa. Kaikki baarit ja pubithan sulkeutuvat täällä viimeistään kahdelta, ainoastaan yökerhot ovat auki viiteen-kuuteen. Baarin sulkeutumisen jälkeen yritimme etsiä erästä livemusiikkipaikkaa, mutta emme löytäneet, joten pyörittyämme jonkin aikaa keskustassa saksalaiset ja Azizé lähtivät kotiin ja me loputkin hyppäsimme yöbussiin - joka oli muuten täynnä korviariipivällä nasaaliäänellä laulavia, hiiriksi pukeutuneita espanjalais-señoritoja. Niin. Eiköhän sitten vielä eilenkin tullut oltua radalla, kun ensin päivällä olimme käyneet kaupungilla ja Mériadeckissa Carlijnin, Biankan ja Azizén kanssa. Mukana iltaa viettämässä olimme minä, Bianka, eräs puolalainen Justyne, Nicolas ja hänen kaverinsa Yannick. Aiemmin seurassamme oli kolmaskin ranskalainen, mutta juotuaan ensimmäisen tuoppinsa hän haihtui vähin äänin tapaamaan jotakuta daamia :D Vaihdoimme baaria ja törmäsimme italialaiseen Annaan, joka oli Venetsian karnevaalien kunniaksi sonnustautunut naamiaisasuun. He olivat kavereidensa kanssa menossa yökerhoon ja houkuttelivat meitäkin mukaan, mutta päätimme jättää väliin.

Huhhuh, nyt pitäisi sitten lähteä Carlijnin luokse katsomaan leffaa ja syömään tapaksia. Tekemistä onneksi siis riittää, tuntuu oikeastaan, ettei kellossa riitä tunnit! Se on kuitenkin vain positiivista, eipähän tule ikävä ja tylsää :) Ensi viikon jälkeen meillä on viikon loma opiskelusta, ja jos hyvin käy, menen tervehtimään Seijaa (kiltti linkki, toivottavasti toimit) Barcelonaan. Maaliskuun alussa sitten ihana ukkelini tulee tänne, jee! :D

Jos jollekulle herää muuten Bordeauxiin liittyviä kysymyksiä, vastaan mielelläni. Niin ja otsikosta: soitin tässä iltana eräänä Rodolphelle Jukka Poikaa, ja hän ihastui ikihyväksi kyseiseen kappaleeseen. Hän uhkasi tehdä siitä ranskalaisen version ja lähettää demon Jukka Pojalle yhteistyöpyynnön kera. Oh là là sanon minä.

Kesäfiilis!

Hidasta Batistini-kävelyä : Bianka, Sophia ja minä :)

Ei täällä missään nimessä lämmin ole, mutta eilen sain maistaa ihanaa kesätunnelmaa Arcachonin kaupungissa meren rannalla. Luentojen jälkeen suhautimme Biankan, Carlijnin ja saksalaisen Sophian kanssa Pessacin raitivaunupäättärille, ostimme automaatista 9,60 euron hintaisen meno-paluu-junalipun (myöhemmin kävi ilmi, että meidän olisi kuulunut maksaa lipuista enemmän, mutta kiltti konduktööri antoi asian olla) Arcachoniin ja noin neljänkymmenen minuutin matkan jälkeen saavuimme tuohon ihanaan, Etelä-Ranskan tunnelmaa huokuvaan kaupunkiin. Junat olivat muuten todella siistejä ja viihtyisiä, toisin kuin haiseva tgv... Mutta asiaan, aurinko paistoi, hiekkarannat hehkuivat vaaleina ja mereltä kantautui suolainen tuoksu; puut loistivat vihreinä, maassa ei ollut lainkaan lunta, linnut lauloivat. Siinä vähän tunnelmia Arcachonista, enkä edes liioittele! :D Yliopiston betonimöhkälerakennusten ja maassa lojuvan, jääksi polkeutuneen lumikerroksen (kyllä, täällä Pessacissa on lunta, ja vieläpä melko paljon!) jälkeen nuo maisemat tuntuivat olevan kuin suoraan paratiisista. Kaupungissa on myös Euroopan suurin hiekkadyyni, dune de Pyla, tai vaihtoehtoisesti Pilat, jota matkustimme katsomaan pienellä sähköbussilla. Kuskina ollut nainen oli aikamoinen kaahari, mutta arviolta puoli tuntia kestäneen matkan aikana saimme nauttia upeista maisemista - eikä lippukaan maksanut kuin euron suuntaansa. Dyyni oli valtava, siis valtava, ja sen päälle kiipeäminen oli aikamoinen urakka. Ylhäältä avautui kuitenkin upeat maisemat merelle, ja taakseen katsomalla taas pystyi kuvittelemaan olevansa Saharan autiomaassa, kun näkökentässä oli pelkkää hiekkaa. Suosittelen! :)

Carlijn ja minä dyynillä

Minä ja Carlijn part. 2

Niin, tällä viikolla on tosiaan ollut melko kylmä. Eräänä aamuna lähtiessäni luennoille läheisen apteekin lämpömittari näytti -11! Muuten ei ole mitään valittamista, opiskelu on tosin melko työlästä ja hommia paljon. En ole vieläkään palauttanut kurssivalintalomaketta, sillä olen joutunut tekemään siihen muutoksia aina viime päiviin asti. Onneksi kansainvälisten palvelujen tyypit sanoivat, että vaikka deadline palautukselle oli 10. päivä, voi lapun palauttaa myöhemminkin. Huh! :) Noita muutoksia olen siis joutunut tekemään sen takia, että täällä Bordeaux 3:ssa monet kurssit ovat ns. pareittain, eli jos valitset toisen, sinun on valittava myös toinen, ja tätähän minä en tiennyt. Olin valinnut esimerkiksi ranska-englanti-käännöskurssin (Thème anglais), mutta en englanti-ranskaa, ja tästä nousi pieni meteli. Jouduin sitten valitsemaan myös tämän Vérsion anglais:in ja samalla heittämään hyvästit tiistain vapaapäivälle. Myös Langue et littérature médievales-kurssin kanssa pitäisi käydä jotain latinaa tai vastaavaa, mutta sille minä sanon non non. Jään tämän takia ilman L&L médievalesin opintopisteitä, mutta minulla on niin monta kurssia, ettei aika, eikä varsinkaan motivaatio riitä enää yhteenkään lisäkurssiin.

Nyt muistaessani pitää mainita pieni hauska yksityiskohta torstailta: kolmen tunnin Histoire de l'art- kurssi pidetään luokassa, jossa lämmitys ei pelaa lainkaan, ja kaikki hytisevätkin aina kylmästä. Niinpä opettaja, vaikkei mikään sympaattisuuden perikuva olekaan, keitti meille kaikille kymmenelle opiskelijalle teetä ja tarjoili ne luokkahuoneessa :) Tarjolla oli vieläpä kahta eri vaihtoehtoa, ja kun eräs rouva vielä toi ryhmässämme olevalle Lauralle pussillisen pieniä italialaisia leivoksia kiitokseksi siitä, kun tämä oli löytänyt rouvan jälkikasvun kännykän ja toimittanut sen omistajalleen, meillä oli oikein mukava teehetkin keskellä luentoa :) Toisena esimerkkinä ranskalaisen kulttuurin helmistä mainittakoon muuan nuorimies, joka kävellesäni kadulla häntä vastaan pysähtyi ja sanoi minulle, että olen "super jolie, vraiment!", toivotti hyvää päivänjatkoa ja lonni tiehensä. Piristävää, vaikkakaan ei kovin uskottavaa :D Muutenkin ihmiset, ainakin suurin osa, ovat täällä hämmästyttävän ystävällisiä ja avuliaita. Täytyy ottaa mallia!

Niin, ihan pelkkää maitoa ja hunajaa ei tämä elämä Bordeauxissa kuitenkaan tarjoile :( Viime perjantain ja lauantain välisenä yönä keskustassa on nimittäin kadonnut joku 24-vuotias mies, ja hänen kuvallaan varustettuja katoamisilmoituksia on ympäri kampusaluetta. Oli jotenkin kolkkoa nähdä sellainen ilmoitus, aiemmin olen nähnyt niitä vain eläimistä. Mies on kadonnut pahamaineisilla rautatieaseman hoodeilla, joten väkisin tuli mieleen, että hän on jo kuollut (ja varmaan väkivaltaisesti). Mies-parka! No, näitä sattuu ihan kaikkialla ja se kuuluu elämään, se pitää vaan hyväksyä. Toivottavasti hänet kuitenkin löydetään.

Noniin, nyt taas positiivinen vaihde päälle ja kohti Ikeaa, tuoksukynttilät ovat nimittäin loppuneet ja Auchanista ostamani räpsyt eivät pala kuin puoleenväliin kun jo sammuvat. Lisätään tähän loppuun vielä näin puskista, että kävimme keskiviikkona vaihtariporukalla teatterissa, sillä saimme Babaocin kautta edulliset liput. Ymmärsin melko hyvin, mistä näytelmässä oli kyse (siinä oli joku talousguru, joka kuoli, mutta jonka henki jäi haahuilemaan maan päälle ja joka eli vuorokauden kuolinpäiväänsä edellä, eli pystyi siis katsomaan viimesiä hetkiään yms.), vaikka iso osa yksittäisistä repliikeistä menikin ohi. Kiva kokemus kuitenkin, ja teatteri oli upea! Katsomo oli todella iso ja siellä oli jyrkästi nousevat penkkirivistöt ja katossa paljon pieniä, tähtiä muistuttavia lamppuja :) Näyttämö puolestaan oli todella moderni, siinä oli vaikka sun mitä valkokankaita ja liikkuvia lattioita ja seiniä. Se siitä! Kirjoittelen lisää taas ensi lauantaina, tai ehkä jopa aiemminkin :) Bon week-end!

Viime viikon tiramisu-iltamista

Lauantai-ilta

Morjensta pöytään! Tällä kertaa en aio jaaritella kovin pitkään, sillä on jo aika myöhä. Tänään en ole tehnyt mitään erikoista, kävinpähän kauppakeskuksessa ja äsken katsoimme Rodolphen kanssa Michael Jacksonin konsertti-dvd:n. Viikko sujui opintojen osalta ihan mukavasti, tuli taas kirjoitettua käsi vääränä ja takapuolikin puutui. Torstain luennot oli peruttu, koska oli jokin lukiolaisten yliopistoontutustumispäivä. Eipä juuri haitannut! :) Ensi viikosta lähtien minulla ei myöskään ole tiistaisin luentoja, sillä päätin jättää italian (miksi?) opintoihin kuuluvan Langue & stylistique françaises- kurssin pois. Päädyin tähän ratkaisuus, koska olen jo suorittanut vastaavan kurssin Suomessa ja opetuskin on ollut sangen pitkäveteistä. Luulen, että jäljelle jäävät 7 kurssia ovat ihan tarpeeksi :) Maanantaina pitääkin palauttaa lopulliset kurssivalinnat sisältävä lomake opettajien allekirjoituksilla ja kaiken maailman koodeilla varustettuna, niin ja keskiviikoksi minun pitää laatia kahdenkymmenen minuutin suullinen analyysi Dario Fo:n Gli arcangeli non giocano a flipper- näytelmän ensimmäisestä kappaleesta! Hauskuutta on siis luvassa...

Täällä on nyt ollut sangen kylmä, yöllä ja aamulla lämpötila on ollut ihan kunnolla miinuksella ja päivälläkin nollassa. Torstain fitnesskin peruttiin, sillä salissa ei ole lämmitystä ja opettajan mukaan siellä ei kannattanut urheilla. Höh, sanon minä! Torstai menikin sitten mukavasti ranskalaisten kurssikavereiden kanssa: kokoonnuimme erään Célinen luona ja söimme, joimme ja pelasimme Trivial Pursuitia. Hauskaa oli! Illan kruunasi Célinen ja Saran tiramisu-battle, jonka Céline voitti täyteläisellä luomuksellaan. Ei Sarankaan tiramisu toki huonoa ollut! Samana iltana, tai no yönä käväisin vielä kummini Katellin luona, sillä en ollut nähnyt häntä pitkään aikaan. Hän oli kavereidensa kanssa menossa juhlimaan asuntolan yhteisiin tiloihin, ja railakasta menoa siellä olikin, kun käväisin katsomassa. Tiloissa pidetään juhlat joka torstai, joten ehkä jonakin tulevana viikkona teen uusintavisiitin ja viivyn hieman pidempään.

Vielä niistä kaupunkipyöristä: perun aiemmat ylistyspuheeni! Nimittäin, kun maksoin lainasta ulkomaisella pankkikortillani - en ole hankkinut ranskalaista korttia, koska luulin, ettei sitä tarvita mihinkään - niin minulta konkreettisesti otettiin tililtä ne 200 euron panttimaksut (kolme kertaa, eli 600 euroa). Sain rahat takaisin vasta viiden päivän kuluttua, ja niistä oli tietenkin vähennetty pyörien käyttömaksut, jotka olivat 17, 19 ja 29 euroa. Tuolla hinnalla olisin voinut ostaa jo oman, käytetyn pyörän :( No, virheistä oppii! Ranskalaisilta ei kuulema oteta noita rahoja ja käyttökin on edullisempaa, joten ehkä se pankkikortti olisi sittenkin ollut hyvä...

Räpsin tuossa aamupäivällä vähän kuvia huoneestani. Niihin on hyvä päättää tämä päivitys :) Heippa vaan!

  

Maisema ikkunasta