La Rochelle

Heipä hei! :) Ulkona on ihana ilma ja läppärin välilyöntinäppäin puoliksi irti, joten luvassa on hyvin lyhyt sekä vähän editoitu (=sekava ja tylsä) merkintä. Pahoittelen ja lupaan panostaa ensi kerralla! Käytiin eilen La Rochellessa Biankan, tsekkiläisen Filipin sekä puolalaisten Justynen, Joannan, Veronikan ja jonkun, jonka nimeä en valitettavasti muista, kanssa. Oli hienoa! Kaupunki oli sympaattinen ja nätti, vihreyttä olisi tosin saanut olla enemmän. Meren läheisyys kuitenkin korvasi kasvien puutteen :) Ilma oli aurinkoinen ja tosi lämmin, ja kadut olivatkin tämän takia täynnä ihmisiä. Käytiin kiertelemässä kaupungilla, kiivettiin torneihin (alle 25-vuotiaat EU:n kansalaiset pääsivät sisään ilmaiseksi) ja pyörähdettiin rannalla. Lisäksi vierailimme Euroopan toiseksi suurimmassa akvaariossa, vai mikä se suomalainen nimitys meriaiheiselle eläintarhalle nyt onkaan :D Opiskelijalippu maksoi 11 euroa, eli ei ihan halvinta mahdollista lystiä, mutta oli ehdottomasti sen arvoista!

Niistä Bordeauxin supermarketeista vielä, ennen kuin karkaan pihalle nauttimaan kesästä: tuossa ihan meidän talon vieressä, täällä Saigessa, on Leader Price. Se on kuulema kuin paikallinen Lidl eli halpa ja siellä ei kauheasti ole myytävänä muita kuin kaupan omia merkkejä. Ihan hyvä kauppa ja tosiaan ihan ihan lähellä, mutta vihannekset yms. eivät aina ole kovin hyviä, joten käyn itse Roustaingin raitiovaunupysäkin välittömässä läheisyydessä olevassa Simplyssä. Siellä on hyvin tavaraa ja salaatit yms. tuoreita, hinnatkaan eivät päätä huimaa :) Lisäksi siellä on itsepalvelukassat (tavallisten lisäksi), joten maksaminen sujuu usein nopeasti ilman kauheampaa jonottamista. Peixoton ratikkapysäkin lähellä on puolestaan Casino, siellä on todella hyvät valikoimat ja laatukamaa, mutta hinnat ovat ehkä hitusen korkeammat kuin Simplyssä. Auchaneja, isoja, mutta sekavia löytyy Mériadeckin kauppakeskuksesta ja myös kauempaa Ikean lähettyviltä. Muita marketteja ovat ainakin Monoprix ja Carrefour City, mutta ainakin viimeksi mainitut ovat yleensä pieniä.

Laitan kuvia La Rochellen reissusta myöhemmin tänä iltana! Mukavaa päivää kaikille! :)

Edit.: tässä niitä kuvia

Kameran takana Veronika

Näkymä tornista

 Sitten pari otosta akvaariosta:

Merihevosia

Tuo sininen kala oli livenä ihan epätodellisen värinen

Ihanan värikkäitä pikkukaloja

Söpö kilpikonna...

...ja sitten tollanen järkyttävä rumilus lasiin liimaantuneena :D

Hyvää yötä! :)

Saint-Émilion ja satunnaisia havaintoja bordeauxlaisista

Salut! Ukkelin lähdön jälkeen arki tuntui hetken harmaalta, mutta nyt olen päässyt jo takaisin entiseen rytmiin. Kevät on toden teolla saapunut Bordeauxiin, parina päivänä olemme saaneet nauttia jopa 24:stä plusasteesta :) Voisihan tätä melkein kutsua jo kesäksi, mutta illat ovat edelleen viileitä ja esimerkiksi tänään taivas on paksussa pilvessä, joten ei sentään liioitella. Sadepäivät ovat kuitenkin täällä olleet harvassa, tähän mennessä niitä on ollut ehkä 5, 6, joten ei valittamista :) Oho, paitsi nyt näköjään tulee vettä ja ihan kunnolla.

Auringonpaisteen lisääntymisessä on kuitenkin yksi huono puoli: opiskelumotivaatio ei ole ihan huipussaan. Olen kyllä ahkerasti käynyt luennoilla ja tehnyt jopa suurimman osan tehtävistä (vielä on toki jäljellä se "pieni" osa, hehheheh), mutta tunkkaisessa luokassa istuminen ei nyt vaan ole yhtä kivaa kuin esimerkiksi kaupungilla kiertely tai puistossa istuminen. En minä sentään huonoja ilmoja toivo, ehen, sitä paitsi opiskelun ja ulkoilun voi yhdistää: tiistaina esimerkiksi istuin kolme tuntia Parc Peixotossa tekemässä italia-ranska-käännöstä. Aurinko paistoi ja linnut lauloivat, ainoa häiriötekijä oli nenään kantautuva koiranpissan haju. Mutta hurmaavaa silti! Olen myös tulevaa rantakautta ajatellen raahannut itseni juoksulenkille. Juokseminenhan on ihan hanurista ja vihaan sitä, mutta tehokkaimmat lääkkeet ovat tunnetusti ne kaikkein kamalimmanmakuiset!

Juoksemisesta tuli mieleen musiikki, ja musiikista kuulokkeet. Olen pitkään etsinyt kivoja nappikuulokkeita, jotka pysyisivät edes joten kuten päässä, mutta toistaiseksi en ole löytänyt. Minulla on tällä hetkellä mieheltä sosialisoidut nappikuulokkeet, joissa on vaahtomuoviset, muotoiltavat päät, sellaiset tulppamaiset. Ne tungetaan korviin ja niiden pitäisi kai pysyä paikoillaan vaikka Lintsin kieputtimissa, mutta ei. Täytyy varmaan nöyrtyä ja ottaa mallia bordeauxlaisista, heidän keskuudessaan kun ovat muotia jättimäiset "headphonet". Niin, tässä ensimmäinen satunnainen havainto bordeauxlaisista: melkein joka toisella nuorella, ja vähän vanhemmillakin, on päässään valtavat luurit. On simppeliä, värikkäästi kuvioitua, neliönmuotoista, soikeaa, mutta ennen kaikkea isoa. Toki jotkut kapinalliset käyttävät nappikuulokkeita, mutta ilmiselvästi nämä isot ovat nyt muodissa. Sama pätee kosketusnäytöllisten puhelinten suojuksiin. Kun saavuin tänne, katselin ihmeissäni valtavia simpukkapuhelimia, joihin paikalliset puhuivat, kunnes tajustin, että kyseessä ei ole taitettava puhelinmalli vaan kotelo, jonka roikkuva alaosa taitetaan puhelun loputtua näytön päälle. Onnistuinkohan nyt selittämään, no, kuitenkin. Täällä näkyy myös aika paljon potku- ja skeittilautoja sekä sellaisia kamalia aladdin-mallisia pussihousuja, tiedättehän niitä valtavia, joiden haaraosa on nilkkojen kohdalla ja joihin voisi piilottaa pari lasta, tai vaikka peiton ja tyynyn. Sellaisia on kuitenkin vain hipeillä. Hippien keskuudessa toistuu myös sellainen ilmiö, että päässä (yleensä niskassa) on yksi pitkä rasta, ja muuten tukka on suht normaalisti kynitty. Suurimmalla osalla on kuitenkin ne perinteiset rastat. Kävimme lauantaina Village 4:n vieressä olevassa MACissa (Maison des activités culturales) kuuntelemassa unkarilaista musiikkia espanjalaisella flamenco-twistillä, ja siellä oli paljon hippejä. Sinne siis kaikki boheemit tulevat vaihtarit :) Mitäköhän muuta, niin, naisilla on nyt sellaisia kiilakorkoisia kenkiä, enimmäkseen avokkaita ja nilkkureita. Itseltänikin löytyy pari :) Ja monet ihmiset tykkäävät julkisissa kulkuneuvoissa pitää jalkojaan penkillä, vaikka se nimen omaan on kielletty. Tarkastajia on raitiovaunuissa jonkin verran (bussista en tiedä, kun en sillä kovin usein matkusta), tähän mennessä olen törmännyt heihin kolmesti, mutta he eivät tarkasta kaikkien lippuja, vaan valikoivat kohteensa satunnaisesti. Liputta matkustamisesta seuraa vähän yli neljänkympin sakko.

Sitten siihen Saint-Émilioniin. Eilen suuntasimme tosiaan vaihtariporukalla Saint-Émilionin pikkukylään, joka kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Kyseessä oli Inter'action Bordeaux:in järjestämä ekskursio, johon kuului opastettu kierros kylän nähtävyyksissä sekä vierailu viinitilalla. Kylä oli todella soma, siellä leijui sellainen menneiden aikojen seesteisyys, vähän niin kuin katsoisi Sydämen asialla-telkkariohjelmaa. Suosittelen käymään, bussimatkakin kesti vain noin kolme varttia! Kävimme katsastamassa mm. kalkkikivisen monoliittikirkon ja sen katakombit sekä kuulimme pyhän Émilionin tarinan: mies oli suorittanut ihmetekoja, esimerkiksi muuttanut kiviä leiväksi, ja saavuttanut mainetta ja kunniaa kansalaisten keskuudessa. Julkisuus kävi kuitenkin raskaaksi, ja Émilion päätti paeta syrjäseudulle saadakseen olla rauhassa. Matkalla perähikiälle hänestä tuli benediktiläismunkki ja hän eli viimeiset 17 elinvuottaan erakkona pienessä luolassa, saaden tosin melko nopeasti seurakseen "opetuslapsia". Toivottavasti saan pian lisättyä tänne Biankan kameralla ottamani maisemakuvat, kirkon sisätiloja ei valitettavasti saanut kuvata.

Viinitilavierailu oli myös erittäin mielenkiintoinen. Tila, jolla vierailimme, oli perinteiseen tapaan perheomistuksessa, mutta Saint-Émilionissa on myös yritysten ja muiden yhteisöjen omistamia viljelmiä. Kuulimme seikkaperäisen selostuksen viinin valmistuksesta, aina viinipuiden trimmaamisesta valmiin juoman säilytykseen saakka. Esitelmän lopuksi saimme maistaa kahta eri vuosikertaa tilan punaviinistä, eikä ollut muuten yhtään hullumpaa :) Mitä nuorempaa punaviini on, sitä enemmän sen väri vivahtaa violettiin, ja vastaavasti vanhemmiten väri alkaa taittua oranssiin. Kun viinin väri on selvästi oranssihtava, se ei ole enää kovin hyvää. Maisteluprosessi aloitetaan tarkastelemalla väriä, sitten haistellaan aromeja, ensin liikuttamatta viiniä ja uudelleen, kun sitä on sekoitettu pyörittämällä lasia. Tämän jälkeen otetaan huikka, maistellaan sekä maku- että hajuaistia käyttäen ja syljetään pois. Aromit tulevat viiniin säilytykseen käytettävistä tynnyreistä, ja kunkin maistajan makuelämys on henkilökohtainen. Itse aistin viineissä mm. aavistuksen hunajaa, savua sekä pippurimaisen hyökkäävää tanniinisuutta :D

Minun on jo pitkään pitänyt kirjoittaa Bordeauxin supermarketeista, mutta jätän aiheen suosiolla ensi kertaan ja päätän tämän viiniköynnöksen lailla rönsyilleen postaukseni tähän. Ciao!

p.s. Ostin jo jonkin aikaa sitten paluulipun Suomeen. Kurssit päättyvät täällä jo 13.4. ja vaihtareiden tentit ovat normaalia aikaisemmin, joten häippäsen jo 25.4. Siihen on enää reilu kuukausi!

Ilman johtolankaa

No jo on kumma tämä Bordeaux! Muistatteko, kun aiemmin kerroin nuoresta miehestä, joka oli kadonnut eräänä perjantain ja lauantain välisenä yönä St. Jeanin aseman alueella? Miestä ei käsittääkseni ole löydetty, mutta sen sijaan kampukselle ja raitiovaunupysäkeille on ilmestynyt uusia katoamisilmoituksia: toinenkin nuorukainen on nyt ilmoitettu kadonneeksi. Come on, eihän tämä ole mikään Miami, ei täällä kuulu kadota ihmisiä tuohon tahtiin! No, toivotaan, että joku paikallinen Horatio löytää kadonneet mahdollisimman pian, ja tietysti elävinä :(

Samassa merkinnässä taisin mainita St. Jeanin olevan pahamaineista seutua, enkä kyllä valehdellut, sillä näin minulle kertoivat ranskalaiset kurssikaverini. He sanoivat, ettei alueella kannata missään nimessä liikkua yksin, ja että heitä pelottaa, vaikka olisivat liikenteessä isollakin porukalla. No, Barcelonaan mentäessä ja sieltä pois tultaessahan hyppäsimme junaan kyseisellä asemalla, ensin puoli viiden aikaan aamulla ja sitten kahdentoista aikaan yöllä, eikä kyllä pelottanut tippaakaan. Itse asiassa asemalla ei edes ollut kovin montaa ihmistä, ja nekin vähät taisivat olla matkustajia. En toki tiedä, millaista meininki on esimerkiksi perjantain ja lauantain välisenä yönä kello kaksi, mutta omalta osaltani voin sanoa, että aseman maine on todellisuutta hurjempi :) Asema on sitä paitsi nätti, verrattuna esimerkiksi Narbonnen kuppaiseen steissiin.

Tapanani on jonkin aikaa ollut päivittää blogia kerran viikossa, yleensä lauantaina, mutta nyt kirjoitan poikkeuksellisesti jo keskiviikkona, sillä huomenna ihana avomieheni tulee tänne neljän päivän visiitille <3 Eipä tässä ole kovin kummoista tapahtunutkaan, olimme lauantai-iltana Biankan, Carlijnin, Justynen ja parin muun puolalaisen kanssa katsomassa karnevaalien kunniaksi järjestettyä ilotulitulitusta (kesti muuten ainakin vartin), maanantaina olin fitneksessä ja eilen joogassa, lisäksi olen kärsinyt kamalasta yskästä. Ilma on ollut pääosin aurinkoinen, mutta viileä, ja huoneessani on kylmä, koska tyhmänä menin ropeltamaan liian kuumana käyvää patteria ja nyt se ei lämmitä ollenkaan. Kampuksella on myös käynyt kova vilinä eilisestä lähtien, sillä täällä järjestetään jotkin tosi tärkeät vaalit (yritin kysyä, mitkä, mutta en saanut selvää vastauksesta). Lukuisat poliittisesti aktiiviset, iskulauseita sisältävillä tarroilla päällystetyt opiskelijat työntävät ohikulkijoille lippulappusiaan minkä ehtivät ja yrittävät päästä juttusille. On hyvä olla aktiivinen, ei siinä mitään, mutta ei kyllä haittaa yhtään, että huomenna on viimeinen äänestyspäivä....

Lopuksi haluan jakaa kanssanne hervottoman naurunremakan aiheuttaneen kuvan :) Raitiovaunuihin on nimittäin liimattu tarroja, joissa kerrotaan liputta matkustamisen kaameista seurauksista, ja joku huumoriveikko oli kirjoittanut tarrassa esiintyville henkilöille osuvat repliikit. Okei, tekstit eivät näy juuri ollenkaan, eivätkä ne ehkä ole edes kovin hauskoja, mutta Bianka ja minä räkätimme niille (varsinkin nuorelle miehelle) tästä huolimatta niin, että koko vaunu raikasi. Onneksi olemme ulkomaalaisia, meille annetaan aika paljon anteeksi!

"You mad, bro?", "Sorry, bro" ja "Kill me please" :D

Mukavaa viikkoa kaikille! :)

"Kotona" taas

Barcelona, tai ainakin pieni osa siitä on nyt nähty, pitkistä junamatkoista huolimatta oli hieno reissu :) Viivyimme vajaat neljä päivää ja yövyimme mukavasti ja halvasti hostellissa noin vartin kävelymatkan päässä Ramblasta. Ei oltu Biankan kanssa hirveen ahkeria turisteja, vaan käytiin ainoastaan parissa nähtävyydessä, mutta on ihan okei pitää loma lomana hiki hatussa paikasta toiseen juoksemisen sijaan :) Bordeauxissa en muuten ole törmännyt vielä yhteenkään suomalaiseen, vaikka olen kuullut villejä huhuja, että täällä on heitä minun lisäkseni ainakin yksi. Barcelonassa sen sijaan oli paljon suomalaisia, sillä samaan aikaan reissumme kanssa kaupungissa järjestettiin jotkin mobiili/tietokone tms. -messut. Se tunne, että olen harvinainen ja special, kaikkosi aika äkkiä, kun viereisessä baarituolissa istuva tyyppi avasi suunsa. No, ei siinä mitään! Reippaasti koputin miestä olkapäähän ja vaihdoin muutaman sanan hänen ja hänen toverinsa kanssa. Toinen miehistä oli kuulema ryöstetty edellisenä päivänä käyttäen vanhaa, ovelaa "Päivää herra, ovatko nämä teidän silmälasinne?" -taktiikkaa. Onneksi minua ja Biankaa ei edes yritetty putsata, ei varmaan opiskelijoina kuuluta varsinaiseen kohderyhmään. Oli ihan jees puhua suomea pitkästä aikaa, mutta olen tyytyväinen, että Bordeauxissa minun on pakko käyttää ranskaa :)

Saavuttiin siis Barcelonaan maanantaina noin kolmelta iltapäivällä. Perille päästyämme, kymmenen tunnin junamatkan jälkeen oli aika rapsakka olo, sillä lähdimme liikkelle aamuyöllä ennen neljää nukkumatta lainkaan. Juna starttasi viideltä aamulla, joten jouduimme menemään St. Jeanin asemalle taksilla. Kuski oli epämiellyttävä pieni mies, joka a) oli kymmenen minuuttia myöhässä, b) totesi Biankan olevan kännissä, koska ei saanut selvää tämän ranskasta (eipä setä itsekään tainnut ollut ihan syntyperäinen puhuja), c) ajoi mitä luultavimmin sitä pisintä ja mutkaisinta reittiä, koska matka kesti melkein yhtä kauan kuin raitiovaunulla, joka, toisin kuin henkilöauto, on hidas ja pysähtyy joka asemalla ja d) pyöristi omatoimisesti loppusumman, 28 euroa ja rapiat, kolmeenkymmeen, vaikka minä en moiselle kakkapäälle olisi halunnut antaa senttiäkään tippiä. No, päästiin kuitenkin ajoissa junaan ja iltapäivällä saavuttiin sitten hilpeästi Espanjan puolelle. Tuimailmeinen, mutta ystävällinen poliisi kävi tarkastamassa passit ja niitä piti näyttää vielä uudelleen junan vaihdon yhteydessä, mutta muuten rajanylitystä ei huomannut muusta kuin asemien nimistä: maisema oli jo Ranskan puolella muuttunut kuivaksi ja väreiltään kelta-oranssi-puna-tummanvihreäksi, ja junassa puhuvat matkustajat puhuivat suurilta osin espanjaa. Barcelonaan saavuttuamme kysyimme joltain infotiskiltä reittiä hostellille, ja pääsimmekin sinne kätevästi metrolla. Kertalippu on aika kallis, 2 euroa tsibale, mutta ostettiin Biankan kanssa yksi kymmenen matkan kortti, jota saimme molemmat käyttää ja joka maksoi vähän päälle 9 euroa. Hostellilla meidät otti vastaan ihanan hyväntuulinen, Lauri Tähkää etäisesti muistuttava katalaanihemmo, joka kertoi meille nähtävyyksistä ja varoitti taskuvarkaista. Nukuimme muutaman tunnin ja lähdimme sitten ravintolan kautta katsastamaan Ramblaa ja etsimään baaria. Palasimme kuitenkin melko ajoissa, sillä olimme siestasta huolimatta rättiväsyneitä.

Toisena päivänä kävimme pällistelemässä Gaudín suunnittelemaa, yhä rakenteilla olevaa Sagrada Família-kirkkoa. Pääsylippu oli opiskelijoilta 11 euroa ja lisäksi maksoimme 3 euroa hissistä, jolla pääsi kirkon huipulle ihailemaan maisemia. Kirkko oli kerrassaan upea värikkäinen lasi-ikkunoineen ja veistoksineen! On todella harmi, että sitä rumentavat vielä ainakin vuoteen 2026 saakka rakennustelineet sun muut hirvitykset. Wikipedia tiesi kertoa, että Gaudí suunnitteli kirkkoa 40 vuotta ja asui siellä erakkona viimeiset 16 elinvuottaan. Kirkko olikin Gaudín suurin suunnittelutyö.
Visiitin jälkeen kokkailimme hostellilla päivällistä ja illalla näimme pikaisesti Barcelonassa vaihtarina olevaa Seijaa. Tämän jälkeen kiertelimme ympäriinsä, kävimme parissa kaupassa ja baarissa ja palasimme aamuyöllä hostellille nukkumaan.

Yritin mennä tuon ylhäällä olevan tyypin katseen alle

Näkymää ylhäältä

Kierreportaat ja hauska englantilainen heppu

Gaudí. Kuva kirkon yhteydessä olevasta museosta.

Maalaus Sagrada Famíliasta samaisessa museossa

Vähän näkyy jotain tornia tuolla...

Jeesus

Kolmantena päivänä oli vuorossa Parc Güell, niin ikään Gaudín suunnittelema, valtava puisto, joka kuuluu UNESCO:n maailmanperintöluetteloon. Puisto on kuulema Barcelonan ainoa ilmainen nähtävyys. Auringon paisteessa oli ihanaa kuljeskella ympäriinsä, vaikka ylöspäin nousevia teitä pitkin kipuaminen olikin aika raskasta. Paikalla oli paljon turisteja, mutta myös paikallisia: lapsilaumoja hoitajineen, lenkkeilijöitä, kovaäänistä nuorisoa. Mahtavaa! :)

Viimeisenä iltanamme näimme suomalaista Keaa ja paikallista Jordia. Kävelimme jonkin aikaa kaupungilla Jordin toimiessa turistioppaana, minkä jälkeen siirryimme erääseen viihtyisään irkkubaariin - niitä on muuten paljon! Kävimme myös syömässä ravintolassa. Tämän jälkeen tapasimme Jordin kavereita ja lähdimme yhdessä viettämään iltaa. Oli huippua päästä paikalliseen seuraan! Menimme johonkin pieneen coctail-paikkaan, jossa join pari maukasta, tuoreella murskatulla ananaksella ryyditettyä piña coladaa. Jordi kavereineen päätti pitää vähän hauskaa ja pisti minut ja Biankan puhumaan katalaania. En ala nyt tässä toistamaan oppimaamme, sen verran kamalaa tekstiä meidät huijattiin toistamaan... Joka tapauksessa ilta oli mahtava!

Katalonian Jasper Pääkkönen Jordi ja Kea, kuva vähän tärähti

Neljäntenä päivänä emme ehtineet paljoa, sillä juna lähti jo yhdeltä iltapäivällä, mutta kävimme kuitenkin rannalla ihailemassa merta. Olisipa vain ollut kesä, niin olisin voinut hankkia tähän kalvakkaan ihooni kevyen rusketuksen! Aurinko kuitenkin paistoi, ja pari rohkeaa keski-ikäistä miestä näytti viihtyvän jopa uimahousuissa. Rannalla oli aika paljon porukkaa nytkin, mutta etenkin kesällä se on varmasti verraton ajanviettopaikka.
Espanjan jäätyä taakse jouduimme odottamaan myöhässä olevaa junaa Narbonnessa, joten kävimme pikaisesti katsastamassa kyseisen pikkukaupungin keskustan. Ei ollut mitenkään erikoinen minun mielestäni, muistutti Pohjois-Italian pienempiä kaupunkeja. Ehkä kadulla näkemäni kuollut pulu pilasi tunnelman...

Sellainen oli siis Barcelonan reissu! Laitan varmaan myöhemmin lisää kuvia, kamerastani loppui virta Parc Güellissa, joten räpsin kuvia Biankan masiinalla. Hän aikoi lähettää niitä minulle myöhemmin.

Minä, Bianka ja piña colada. Harmi ettei kehdattu ottaa kuvaa baarimikosta.